Heips!

Kylläpä on aika vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta! On ollut YO-juhlia ja kesälomaa, jota tosin hyvin vähän kun olin lähes koko kesän töissä. ;) Elämäni suunta on myös muuttunut sikäli, että en sitten lopulta lähtenytkään opiskelemaan pohjoiseen, vaan päinvastoin jäin tänne Tuusulaan viettämään välivuotta ja saamaan vuoden mittaista työkokemusta työpaikassa, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin ja joka sopii minulle aivan täydellisesti! Plussana tulen työnantajani kanssa toimeen aivan loistavasti. :)

Koirien parissa on tullut puuhattua entiseen tapaan, ja nyt viime viikolla siirryimme hulppeaan JAU:n keinonurmipohjaiseen sisähalliin treenaamaan Riston kanssa ryhmässä, jossa on huippukoutsit ja hyvä tiimihenki. Toivottavasti saadaan tuloksia aikaan kisoissakin! "Vanhukset" Taco ja Ronja pääsevät myös treenaamaan kerran viikkoon vapaatreeniajalla. :) Eipä noilta veteraaneilta kyllä näytä vauhtia puuttuvan.. Tacon kanssa olen ajatellut vähän jäähdytellä ja luopua kokonaan ensi vuoden arvokisastressistä. Muutamat kisat olisi tarkoitus talven mittaan käydä mutta entistä rennommalla asenteella (jos vain itse osaan kun sen verran tuota kilpailuviettiä löytyy..) !

Tuossa pari viikkoa sitten muutimme myös Tacon kanssa omaan asuntoon!! Tai no vuokrakämppähän tuo toki on, mutta aivan mieletöntä joka tapauksessa asua nyt omillaan :D Taco kotiutui heti kun saatiin sänky kasattua, ja eipä voi valittaa asunnon huonoa kuntoa tai kärttyisiä naapureita; kämppä oli todella siisti ja hyvässä kunnossa, ja kysehän on siis rivitalosta johon kuuluu oma piha! Olisiko parempaa tuuria voinut löytyä näin koirien (ja itseni) kannalta :D Asunto on Nuorisosäätiön kautta, joten naapurustoonkin kuuluu ainoastaan nuorehkoa väkeä, ei siis koirista tai melusta mäkättäviä mummoja ;) Naapureissakin on molemmilla puolilla koirat, toisessa saksanpaimenkoiranarttu ja toisessa cairni.

Sitten tuoreimpaan uutiseen ;) Kuten tuossa jo aikaisemmin tuli ohimennen mainittua, tästä eteenpäin meillä puhutaan koirista monikossa, Taco on nimittäin saanut pikkusiskon! Vajaa viikko sitten kävin hakemassa mustan palleroisen Hki-Vantaan lentokentältä, jonne kennel Valkohampaan kasvattaja Serena toi pennun Saksasta Abiogenesis-kennelistä. Penneli on siis rodultaan belgi, groenendael-muunnosta edustava tyttönen, hienolta nimeltään Abiogenesis Aurora Borealis eli vapaasti käännettynä Alkusynnyn Revontulet, kotoisemmin Pita ;) Kyllä oli tyttösellä ihmettelemistä saapua tänne Suomeen, kylmään maahan jossa jo seuraavana iltana satoi räntää ja vihmoi hyytävä tuuli. Ensimmäiset päivät meni ihmetellessä (minä ja Taco ihmeteltiin pentua ja pentu ihmetteli meitä ja maailman menoa), mutta nyt Pita näyttää alkaneen kotiutua uuteen maahan ja laumaansa. Ruoka maistuu ja villejä hepulikohtauksia saadaan pitkin päivää, ja Tacoa sekä muita, vieraita koiria osataan hienosti arvostaa eli itsesuojeluvaistoa löytyy. :) Tosi reippaasti neiti jaksaa jo lenkkeilläkin, ja tänään olisi tarkoitus mennä tutustumaan ekaa kertaa agilityhalliin Riston agilitytreenien merkeissä. Lyhyesti sanottuna Pita on kertakaikkiaan valloittava otus! Ihanan avoin ja sosiaalinen, minkä luulisi belgeissä (ja ländereissä) olevan aika harvinainen luonteenpiirre, molemmat kun ovat rotumääritelmässäkin "pidättyväisiä uusille ihmisille". Pitalta löytyy myös huumorintajua, ja ennen kaikkea tykkään ajatuksesta, että pikkuisesta kasvaa Minun Oma Koira, joka ei ole muiden perään, vaan haluaa palavasti ja rehellisesti työskennellä minun kanssa ja juuri silloin, kun minä haluan. Tämä piirre kun on välillä läntsyjen kanssa harrastaessa vähän kiven alla.. Ja Taco nyt on niin kummallinen tapaus, että on useammin kuin kerran kokenut treeni/kisatilanteessa jonkun muun henkilön olevan kiinnostavampi kuin agilitaamisen minun kanssa. Ehkäpä tästä johtuen halusinkin seuraavaksi koiran, jolla riittää palveluhalua ja tekemisen intoa juuri minun kanssani ja niin, että mikään ulkopuolinen virike ei ole kivempaa kuin minun kanssa työskentely. Onko se liikaa vaadittu? Saa nähdä, kunhan tuo pikkuinen tuosta hieman kasvaa. :)

Taco on ottanut Pitan varsin mukavasti vastaan, ja nyt lenkeillä Tossavainen osoittaa jopa takaa-ajo -leikin otteita, mutta pikkumusta kokee ne vielä turhan voimakkaina ja hyökkäävinä, joten on parempi vain juosta äkkiä mamman jalkoihin turvaan ;) No mutta, minkäs Taco sille voi että on otteiltaan niin raju ja kovaääninen.. Sisätiloissa Taco ilmoittaa Pitalle liiasta lähentelystä murisemalla, ja hyvin pentu niitä totteleekin. :) Vielä kertaakaan en ole joutunut koirien välisiin selvittelyihin puuttumaan, niin selkeä johtoasema Tacolla on, ettei Pita uskalla edes yrittää rajanylitystä.

Lopuksi vielä hieman kuvia Pikku-Pitasta!! Katsokaa ja ihastelkaa

 

-PiTa&co-