Nyt on joulu ja uusi vuosi juhlittu, ja voidaan jälleen keskittyä olennaiseen. ;) Ajattelin näin vuoden 2011 kunniaksi startata vuoden aloittamalla kirjoituksella, jossa listaan tavoitteet vuodelle 2011 kullekin ohjaamalleni koiralle. Tavoitteet on tarkoitettu menevän vähän yli, sillä olen vuosien varrella oppinut että tavoitteisiin pääsee helpommin jos ne vetää vähän yli odotusten.

Aloitetaan vanhimmasta eli Tacosta. Noh, Tacohan on oikeastaan eläkkeellä, mutta koska se nyt on edelleen hallitseva agilitymestari maksiländereissä, olen päättänyt että se pääsee vielä kisaamaan länderien mestaruuskisoissa keväällä, mikäli sen kunto, terveys ja elämänilo ovat samassa kunnossa kuin nytkin. Kaikki riippuu tietysti siitä, sattuuko se nyt sairastumaan kevään mittaan ja olemaan karenssissa tai lääkekuurilla kisojen aikana. Toivon tietysti, että pääsisimme puolustamaan mestaruuttamme. Olisi hienoa kilpailla virallisesti vielä kerran rakkaan, ensimmäisen oman koirani kanssa. :) Muuten Taco saa viettää koko vuoden niin kuin nytkin; päivät kuluvat rauhallisesti lähinnä nukkuen, mutta ulos päästessään Taco on intoa täynnä ja jaksaa riehua Pitan kanssa yllättävän riehakkaasti ja kovaan ääneen. Agilitytreenejä eli sovi myöskään unohtaa. Niihin Taco pääsee aina silloin tällöin harrastamaan pappa-agilityä. Ja tärkein hetki treeneissä on, kun Taco saa lempilelunsa eli aidosta turkiksesta tehdyn vinkuhiiren suuhunsa. Sitä herra jaksaisi vinguttaa vaikka koko päivän! :D

Riston kanssa tavoitteet ovat korkeimmalla. Toivon tietysti, että pääsisin kisaamaan SM-kisoihin Ripen kanssa. Jaksan kuitenkin olla turhan pessimistinen asian suhteen.. Meillä on tosiaan vasta yksi arvokisanolla kasassa, joten tuntuu, että niiden kuuden saavuttaminen viidessä kuukaudessa on mahdottomuus. Varsinkin, kun meillä on vielä niin paljon kaikkea, mitä pitää treenata. Risto on vaikein ohjaamani agilitykoira. Sen vauhti yhdistettynä älyttömän nopeaan reagointinopeuteen luo haasteita ohjaajalle, liikkuisinpa kuinka hyvin tahansa. Lisäksi se ei anna pienintäkään virhettä anteeksi, ja on sen verran epävarma, että tekee melko varmasti virheen, jos jätän sille liikaa omia päätöksiä ratkaistavaksi. Olemme kuitenkin kehittyneet, ja kisarutiini vaikuttaa olevan hyvässä nousussa, joten aion kisata koko kevään täydellä teholla nollien saavuttamiseksi. Katsotaan mitä tästä syntyy. Realistisempia tavoitteita tälle vuodelle Riston kansa voisivat olla esimerkiksi tuplanolla ja voittonolla. Päätavoitteenani on nyt kuitenkin ne SM-kisat, ainakin toukokuuhun asti. ;)

Pitalla on agilityn lisäksi tavoitteita muillakin osa-aluilla. Agilityssä aloitamme kuitenkin kisaamisen helmikuun 12. päivä. Tavoitteena on nousta kolmosiin tämän vuoden aikana. Olisi hienoa, jos nousisimme jo ennen elokuuta kolmosiin, koska sitten voisimme jo loppuvuodesta alkaa keräämään arvokisanollia vuodelle 2012! Se olisi kivaa. :) Pita vaikuttaa olevan hyvällä mallilla ja olen todella tyytyväinen siihen. Kepit ovat ainoa kompastuskivemme, sillä välillä se osaa ne, mutta aina ei. Liuhdon Timo oli viimeksi kouluttamassa meitä, ja antoi vinkiksi kokeilla etäisyystreenejä kepeillä niin, että alussa ja lopussa on verkko-ohjurit apuna. Muuten Pita osaa kyllä kepit kokonaisuudessaan ilman ohjureita. Toivotaan että tämä vinkki toimii. :) Näyttelyistä aion käydä Pitan kanssa ainakin erkkarissa ja Voittaja-näyttelyssä. Elokussa lähdemme toivottavasti isolla porukalla Ranskaan, French Speciality -näyttelyyn jonne tulee belgejä ympäri maailmaa. Odotan sitä reissua todella innoissani!! Minä, Mikko ja Pita lähdetään meidän autollamme. Serena tulee myös, ja ehkä Maarit. Ja paljon muita tuttuja. Toivon todella että pääsemme sinne! Opiskelijana kun elää niin rahatilanteesta on vaikea sanoa puoli vuotta etukäteen, mitä se silloin tulee olemaan. Mutta nyt näyttäisi ainakin hyvältä. Kuka tietää, ehkä löydämme sieltä Pitalle sulhon. ;) Haussa tavoitteenani on - lumien lähdettyä - saada Pitalle varmuutta nanätyöskentelyyn ja itsenäiseen etsimiseen. Rullailmaisu on mielestäni jo lähes "valmista kauraa", mutta toki sitäkin pitää vielä harjoitella, eritoten umpipiiloilla. Tottiksessa pitää treenata vähän kaikkea, ja BH-kokeisiin ajattelin osallistua toukokuussa. Erityisesti kuitenkin noutoa tulee treenata, sillä se on ISO ongelma. Menin itse turmelemaan sen hyvän alun, mikä meillä siinä oli hankkimalla jätti-ison kapulan ja huutamalla koiralle kun se ei sitä suostunut maasta nostamaan. Lopputuloksena koira väistää kapulaa ja jos törkkään sen suoraan suuhun, koira näyttää lähinnä kärsivältä, ihan niska jäykkänä ja pelkää tiputtavansa koko kapulan maahan. Mutta, nyt meillä on ollut reilu kuukausi taukoa koko asiasta, joten minun pitänee alkaa miettiä tarkalleen, miten aloitan uuden koulutusoperaation ko. asian suhteen. Ja siinä aion nyt edetä vaihe vaiheelta, pikkuhiljaa. Ja ennenkaikkea pitämällä omat hermoni kurissa !

Pikku-Ellan tavoitteet lienevät selvät. ;) Agilityä aletaan treenaamaan pikkuhiljaa, putkea pikkuneiti ei ainakaan pelkää, puomilla on myös vierailtu ja kepit ohjureiden kanssa testattu. Älyttömän reipas länderipentu on, täytyy sanoa! Ella pääsee kisaamaan virallisesti helmikuussa 2012. Kesällä alkaa virallinen ryhmätreenaaminen todennäköisesti, nyt kevät-talvella treenaan lähinnä itsekseni. Koska Ella on sijoituspentu, käyttää kasvattaja Tiina sitä niissä näyttelyissä, missä haluaa. Olen kyllä valmis käyttämään Ellaa joissakin näyttelyissä, jos tarvetta on. :)

Siinäpä niitä tavoitteita kerrakseen, ensimmäiset agilitykisat ovat tämän viikon sunnuntaina Hyvänkäällä Riston kanssa x 3, saas nähdä tippuisiko sieltä yhtään nollaa tavoitteiden saavuttamiseksi. ;) Lopuksi vielä muutama foto Posiolta, jossa vietimme uuden vuoden Pitan kanssa.

 Hiihtämässä Kitka-järven jäällä.

 Lumisissa mökki-maisemissa :) Pitalla on uusi Back on Track -verkkoloimi ja Messarin lahjakorteilla hankitut hienot Hurtta-valjaat päällä!