Kisoja kesän kynnyksellä

Niinhän siinä sitten kävi, ettemme Ripan kanssa päässeet SM-kisoihin. Kisasin Kirkkonummella kaksi viikkoa sitten viimeiset mahdolliset nollanjahtauskisat, koska en halunnut jättää kisaamista viime tinkaan. Päätin, että jos Kirkkiksen kisoista ei tule tuplaa, niin sitten antaa olla. Kisasimme myös saman viikonlopun lauantaina Janakkalassa kolmen radan verran. Siellä kävi niin, että ekalta ja vikalta radalta nolla, keskimmäiseltä hylkäydyimme yhden TAKAAKIERRON takia!!! Hitto että otti aivoon. Kirkkonummella meni ihan sähläykseksi eka rata, Ripa ei ollut kuulolla. Tokalle radalle karkasi lähdössä, hyllytin koska vein koiran takaisin lähtöön. Sen jälkeen TÄYDELLINEN nolla kontaktineen päivineen. Ja voin sanoa, että rata oli todella vaikea. Mutta siitä jäi onneksi hyvä fiilis ja mikä parasta, pääsin palauttamaan koiran lähtöön kun karkasi.

Pitakin kisasi Kirkkonummella, olivathan ne sentään Belgianpaimenkoirien rotumestaruuskisat. Ekalta hyppyradalta tuli harmittava vitonen (rima alas), muuten hieno ja vauhdikas rata. Oltaisiin voitettu nollalla kirkkaasti, nyt olimme kolmansia. Agirata meni hienosti, vaikka olikin haasteellisempi kuin hypäri. Saatiin nolla ja oltiin toisia! Toinen LUVA, jes!! Lisäksi Ykkösluokkien epävirallinen rotumestaruus tuli meille :)

Viime viikonloppuna kisasimme Stadi Gameseissa Pitan kanssa. Lauantai oli rimojen räiskintä -päivä, molemmilta radoilta kaksi rimaa alas, muuten hyvät radat. Ihme juttu, treeneissä Pita ei melkein koskaan pudottele rimoja ??!! Sunnuntaina oli jo fiilikset maassa lauantain rimojen pudottelun takia. Lahikaisen Marja oli tehnyt ihan kivan, ei niin suoran -radan ykkösten hypäriksi. Selvisimme Pitan kanssa voittajina maaliin! Viimoinen nousunolla plakkarissa ja voitto vielä kaupan päälle. Huomasin kyllä että koira oli väsyneempi kuin eilen, eikä vire ollut radalla yhtä korkealla. Jäätiin kuitenkin vielä kakkosten agiradalle, jossa tuomaroi Ritva Herrala. Vauhdikas ja kiva rata, paljon suoraa ja pari takaakiertoa. Lähdettiin toisina luokkanousun johdosta ja tehtiin supernolla!! Kuuluttajana toiminut Masa tuli onnittelemaan, samoin joku tuntematon mies, joka halusi kertoa että meillä oli "helkkarin hyvä rata!" Myös kaikki ihanat seurakaverit kannustivat ja hurrasivat radan reunalla. Loppujen lopuksi selvisi, että voitimme tämänkin radan. Uskomatonta mikä päivä, kyllä nyt kelpaa vähän aikaa olla kisaamatta!