Siskoni belgianpaimenkoira groenendael Speedy lähti tänään kepeämmille lenkkipoluille. Rakas Speedy ehti jo täyttää kunniakkaan 13-vuoden iän. Speedy toimi uskollisena perheenjäsenenä, iloisena hömppänä, jolla oli sydän puhdasta kultaa. Speedy rakasti kaikkia ja kaikkea, ei siitä kerta kaikkiaan vain voinut olla tykkäämättä. Speedy oli aina iloinen hännänheiluttaja, jonka elämän kulmakivet muodostuivat rapsutuksista, hyvästä ruuasta ja tennispallosta. Speedystä ei koskaan tullut ihanteellista harrastuskoiraa, eikä se näyttelyissäkään pärjännyt kivesvikansa vuoksi. Silti - tai ehkä juuri siksi - Speedy oli minulle monella tapaa tärkeä koira, ja ilman Speedyä olisin tuskin ottanut itsellenikään groenendaelia. Ikävä on suuri...

 Speedy suloistakin suloisempana pentuna Oulussa 1998.

 Speedy oli oman aikansa agilitykenttien legenda, ikuinen ykkösluokkalainen. Intoa kyllä löytyi, mutta malttia ei!

 Pita ja Speedy Puotilassa 2011..

 <3

 Rakas Speedy, Spukeli-boy, Spede, Pete-pappa..

 Viimeinen tapaaminen, Speedy tammikuussa 2012.

 

Ikävöimään jäivät,

Maarianna, Mikko, Taco ja Pita