Viikon agilityosuuden piti alkaa jo tiistaina, mutta se peruuntui Riston jouduttua äkkiarvaamatta eläinlääkäriin. Ripa kun on erinomainen sählä, jolle aina sattuu ja tapahtuu, niin yllättäen hänen lempiharrastuksiinsa kuuluukin lähes vaaraton kaninkiusaamisleikki (joka ei kuitenkaan ole sanan varsinaisessa merkityksessä kiusaamista, sillä kyseinen kani kyllä nauttii leikistä yhtä paljon kuin koira). Ilmeisesti näin Ripan ja kanin leikkiessä kani on puraissut koiraa silmäkulmasta, johon tuli mojova kuhmu, joka kuitenkin pieneni päivä päivältä ja ajattelimme sen menevän itsekseen ohi. Näin ei tietenkään käynyt, vaan viime tiistaina juuri ennen agitreenejä tuli soitto että nyt on Ristolla lähtö päivystävälle eläinlääkärille; kuhmusta vuosi verta ja nestettä. Kuhmu tunnistettiin paiseeksi, joka epäiltiin tulleen kaninpuremasta, jonne on sittemmin päässyt joku bakteeri muodostamaan tulehduksen. Tämän seurauksena mätä sen sisältä piti puristaa pois. Noh, kaikki meni hyvin, ja koira voi nyt jo paremmin, mutta.. Tiedän kyllä että terveys on aina tärkeintä, mutta kyllä se silti kismittää.. nimittäin se, että paiseen ympäriltä piti ajella karvat, ja nyt Ristolla on kämmenen kokoinen ajeltu kohta päässä. Ja alle kuukauden päästä on Porvoon näyttely!! Riston kanssa ei kyllä tosiaan käy aika pitkäksi, hyvä että ehtii edes välissä hengähtää. ;)

Keskiviikkona oli sitten Tuusulassa epäviralliset agilitykisat, jonne suuntasimme Ronjan kanssa. Tulos oli aika nolo, virheitä tuli, ja hieman yliaikaakin prinsessakohtauksen yllättäessä, mutta maaliin päästiin ja vauhdilla. Sehän se kyllä onkin pääasia nykyään tuon meidän mammakoiran kanssa. Että pidetään hauskaa helposti ja täysillä. Ei mitään turhia mutkia sinne välille. ;) Polvi kesti mukavasti, tosin loppumetreillä nuljahteli hieman epäilyttävästi.. Hyvin se kuitenkin kesti. Riston kanssa otettiin myös muutamia esteitä harjoittelumuodossa viereisellä vapaalla kentällä, ja hyvinhän se meni. Tosin huomasi kyllä että edellinen lääkäripäivä oli vienyt Ripalta voimat pois, sillä lyhyen tekemisen jälkeen alkoi poikasta jo väsyttää..

Torstaina taas oli sitten Tacon ryhmätreenit vetisissä merkeissä. Rata oli aika perusrata, haastetta antoi kunnon vesisade ja edelleen mun toipilas polvi. Pystyin kyllä juoksemaan ihan normaalisti, mutta en voinut mennä kuitenkaan ihan täysillä, ja jotkin tiukat käännökset teki välillä tiukkaa. Mutta onneksi se kauko-ohjaus toimii ;) Mentiin Tacon kanssa vain tuo yksi rata, jonka jälkeen pakenimme yhä yltyvää vesisadetta. Viikon päästä on sitten ne Jaun kisat..