Prinsessan päiväkirjat vol. 2

Räyh!

Vihdoin ne päästivät MINUT kirjoittamaan tänne plokiin. Musta on tiedättekös tullut jo iso tyttö! Maailmaakin on tullut nähtyä - on nimittäin reissattu pohjosessa tälle vuodelle jo pariinkiin otteeseen. Eka reissu tehtiin ihmisten hiihtoloma-aikaan helmikuussa; silloin suuntana oli Levi. Kaksijalkaisia lähti iso lauma ja niissä sitten olikin paimentamista. Asuttiin sellaisessa mökissä, jossa tuli ja meni porukkaa ja mulla oli ihan pää pyörällä kun yritin pysyä laskuissa mukana kuka on paikalla ja kuka ei. Siellä Levillä oli paljon lunta ja TOSI kummallisia ihmisiä! Oli pientä ja isoa väkeä mutta omituisinta niissä oli se, että ne oli niin hassun näköisiä! Näyttivät musta vähän möröiltä, hyvä kun silmät näkyi jostai välistä. Mamma sanoi, et ne oli pukautunu lämpimästi, kun oli niin kylmä.. Höh! Musta oli ihan sopivan vilpoista, tai no myönnettäköön, että välillä pikkasen paleli tassuja (mutta vain silloin kun mittari näytti yli -25..), mutta en antanut sen niin hirveästi häiritä!

Levi oli ihan kiva paikka, mutta musta se oli vähän liian kaukana. Mennessä kökittiin autossa tunti tolkulla ja takasinpäin tullessa matkustettiin sellaisessa hirveässä härvelissä, jota junaksi kutsutaan. No en mä sitä kyllä kauhesti pelännyt vaikka ekaa kertaa sen kyydissä olinkin, ja viime viikolla pääsin taas sellaisella reissamaan! Matkustettiin mamman mukaan Ouluun, jonne oli kyllä kans aikamoisen pitkä matka.. Niin pitkä, että mulla yllätti lopussa hätä ja oli pakko pissata sinne junaan.. Hups! Mutta ei siitä sen enempää. Oulusta matkattiin mamman isän kyydillä (taas autossa kökkimistä) Posiolle. Mä olin ekaa kertaa siellä, ja mamma sanoi, että mä pääsen sinne vielä monta monta kertaa uudestaan! Jee, ja kesällä kuulemma pääsee sitten mökillekin siellä, kun ei ole lunta. Mutta musta oli kivaa kun siellä oli lunta! Meillä ei ole kotona enää lunta, ja se on musta harmi. Lumessa oli niin kivaa juosta. Mutta Posiolla oli lumen lisäksi jänniä poikakoiria, jotka ois halunnu leikkiä mun kanssa. Ja kyllä mä vähän niiden kans leikinkin! Varsinkin sen isomman Ricon (jämtti) kanssa, se Jäpe (beagle) oli mun makuun vähän turhan lyhytkoipinen. Ne pojat asui ulkona sellaisissa tarhoissa, ja mäkin jouduin vähäksi aikaa sellaisessa odottamaan, yök! Onneksi mamma tuli lopulta takaisin ja pelasti mut sieltä.

Posiolla pääsin sellaiseen paikkaan, missä oli paljon koiria. Mamma kutsui sitä "koiranäyttelyksi". Me oltiin vain katselemassa kun Rico ja Jäpe esiintyi siellä. Sitten mamma kertoi, että mä pääsen sellaiseen ensi viikonloppuna?! Huh! Mua vähän jännittää. Ollaan me kerran käyty sellaisessa epävirallisessa näyttelyssä, ja se meni kuulemma ihan hyvin. Mua ei kyllä kauhesti huvittanut odotella meidän vuoroa... Olisin paljon mieluummin leikkinyt muiden koirien kanssa, hih. Mamma sanoo, että mä olen liian innokas, enkä osaa olla nätisti.. Kummallista puhetta, sanon minä! Kyllä mulla vauhtia riittää, ja jos maltan, osaan olla ihan tarpeeksi kiltisti. Seuraavaksi todistusaineistoa siitä, että sitä vauhtia ainakin löytyy..