Rakas Rudimme, vanhin ja viisain siskoni koirista on nyt siirtynyt taivaallisille tottiskentille. Rudi opetti meille kantapään kautta millaista on belgipojan elämä.. Rudi oli mitä loistavin harrastuskoira nuoruudessaan ja taisikin lajin kuin lajin nopean oppimiskykynsä ansiosta. Astuessaan siskoni elämään tämän ensimmäisenä koirana se vei meidän kaikkien sydämet mennessään ja siitä lähtien harrastukset muokattiinkin Ruutin mukaisesti.. ;) Minulla oli ilo viedä Rudia elämäni ensimmäisissä agilitykisoissa vuonna 2001 Nuorten SM:meissä, ja silloin Rudi juurrutti minut agilitymaailman saloihin ja hyvin sen tekikin, sillä tässä vielä ollaan eikä loppua näy!

Rudi oli myös loistava opettaja sittemmin laumaan liittyneille karvakorville, ja muistan kuinka se tiukasti piti Tacollekin useita puhutteluja että sai nuoren miehen pysymään arvovalta-asteikon oikealla tasolla.. Rudi on myös ollut luotettavin koira johon olen koskaan törmännyt, sen kanssa ei tarvinnut ikinä pelätä liikkuessaan pimeällä. Tiesi aina että kyllä Rudi puolustaa jos jotain käy.

Koko elämänsä Rudi oli virkeä ja viimeisiin päiviinsä saakka sai juosta köppölaukkaa metsässä.. Kuulon ja näön heikentyminen tulivat aikanaan, mutta elämänlaatua se ei heikentänyt. Aivoverenkierron häiriöstä johtuva vakava muutos sai rakkaan perheenjäsenemme voimat lopulta hiipumaan ja raskas päätös oli tehtävä uuden vuoden aattona 31.12.

  Minä ja Rudi - molemmat pieninä, söpöinä ja viattomina.. :)

Rudi lempipaikassaan Posiolla.

  Helatorstaina 2005, Taco ja Rudi. 

  Rudi vuonna 2006 juhlimassa 12-vuotissyntymäpäiväänsä.

Tärkeää ja rakasta koiruutta lämmöllä muistellen,

Maarianna ja Taco