Viikonloppuna hullut suomalaiset kisasivat tosiaan -15 asteen pakkasella kylmässä agilityhallissa Purinalla neljän startin verran. Sunnuntaina olivat vuorossa maxit, ja olinhan minäkin ilmoittautunut hyväuskoisena "ei silloin vielä kylmä ole" -ajatuksella kaikille neljälle radalle Ripalaisen kanssa. Olemme treenanneet Jaun vuokraamassa lämpimässä sisähallissa koko alkutalven, joten näin kovilla pakkasilla kisaaminen kylmässä hallissa tuli aivan puskista. Eihän normaalisti marraskuussa ole täällä etelässä NÄIN kylmä!

Koiria oli melkoisesti, reippaasti yli 50 koirakkoa per rata. Odottelua siis riitti.. Koiraa piti lämmitellä tosi usein ja itse ainakin pidin tiukasti kiinni siitä, että koira oli autossa maximissaan 10 minuuttia kerrallaan takki päällä, joten kävin siis aika tiuhaan lämmittelykävelyillä koiran ja itseni lämpimänä pitämiseksi. Ripa oli todella reipas ja jaksoi kiitettävästi koko pitkän päivän, ainoastaan muutaman kerran nosteli käpäliä ilmaan ulkosalla kun tuli lumipaakkuja anturan väliin. Kasvattaja Tiina Mikkelistä sekä Griffinit Briteistä tulivat katsomaan kisoja, sillä Griffineille lähtee Riston pentu ja Ellan velipoika Matti, kunhan pojalla ikää riittää. Lisää paineita ohjaajalle kun oli oikein väkeä katsomassa ihan vaan meitä, heh heh.. :D

Risto oli koko päivän aikas ihana ja kuuntelevainen, ekalta radalta tuli *tättärää rummunpärinää* ensimmäinen nolla kolmosista!! SM-nollatili avattu! :) Jipii, suunnittelin että jos ensi viikon kisoista tulisi vielä toinen nolla niin ensi vuonna olisi "vain" viisi nollaa kerättävänä joten ehkä niitä SM-kisoja ei vielä olekaan menetetty.. Lopuilta radoilta nimittäin tuli virhe sieltä ja toinen täältä, loppujen lopuksi kuitenkin 2 x 5vp ja yksi kymppi. Vitosista toinen rimasta ja toinen puomin alastulolta kun olin vikalla radalla vain yksinkertaisesti niin rättipoikki ja väsynyt että en jaksanut vetää tarpeeksi huolella. :( Ihan oma moka. Kympin radalla toinen virhe tuli keppien sisäänmenossa ja toinen rimanpudotuksena. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin supertyytyväinen päivän työskentelyyn!! Ripalla ei tullut kertaakaan radalla turhautunutta ärr-ääntä, mikä siis tarkoittaa sitä että koira oli kuulolla ja kierrokset olivat kutakuinkin kohdillaan. Lisäksi meno oli mukavan tuntuista eikä ihan päätöntä kaahailua sinne tänne. Hyvä me! Ensi viikonloppua kovasti odotellessa. :)

Pitan kanssa ollaan myös agilitailtu ahkerasti ja hakuiltukin vähän. Pääsimme nimittäin Tuusulan Kennelkerhon hakuporukkaan! Olen ollut todella iloinen paikasta oikeassa hakuryhmässä, ja ollaan osallistuttu niin moniin treeneihin kuin vain suinkin mahdollista. Porukka on todella hyvä ja asiantunteva, itselläni on toki paljon opittavaa uudesta lajista ja tuntuu että on vielä niin kauhesti asioita, mitä pitää treenata. Pitalle kuitenkin suunniteltiin ensi vuoden tavoitteeksi BH-kokeen läpäisyä ja mahdollisesti jopa syksyllä ensimmäisiä hakukokeita, mikäli kehitys jatkuu positiivisena ;) Lähinnä tällähetkellä vaikeinta Pitalle on metsässä se nenänkäyttö, tyttö kun herkemmin tuppaa etsimään silmillään. Rullailmaisua ollaan treenattu aikaisemminkin, ja se tuntuu olevan tällä hetkellä paremmin hanskassa kuin tuo nenätyöskentely. Mutta jaksan olla positiivinen asian suhteen, sillä uskon että jahka Pita hoksaa mitä siltä siellä metsässä oikeastaan vaaditaan, alkaa homma sen jälkeen pelittää melko nopeasti (mikäli tuota koiraa yhtään tunnen). Ensi keväänä Pita pääsee myös kisaamaan agilityssä, ja kisakalenteria on jo päivitetty sen verran, että ensimmäiset 1-luokan kisat tytöllä olisi Hyvinkäällä 12.2.2011. Kepit ovat vielä vähän harjoittelun alla mutta muuten belgineidin meno vaikuttaa lupaavalta. Tuskin maltan odottaa helmikuuhun asti! ;)