Vihdoin pääsen raportoimaan kesän kuulumisista tänne blogiinkin asti. Kesä on mennyt hujahtaen, suurimmaksi osaksi koirajutuissa tai arvokisoihin valmistautuessa. Kesän agilitytapahtumat käynnisti SM-kisat Varkaudessa14.-15.6., jossa siis kisasimme Tacon kanssa sekä joukkueessa että yksilökisoissa. Joukkuekisassa teimme nopsan, puhtaan nollaradan, mutta se ei valitettavasti auttanut kun joukkueemme teki vain 2 nollarataa ja kaksi vitosta. Kisan nopeimmalla vitosella sijoituimme kuitenkin kisan seitsemänsiksi (ja yhdestä nollasta jäi kiinni mitali, aika nimittäin olisi riittänyt hopeaan tai pronssiin!).

 

 

 

 

Kuva: Suomen Agilityliitto

 

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sikäli mikäli lauantain joukkuekisa oli aurinkoinen ja lämmin, oli sunnuntain yksilökisa kaikkea muuta. Aamu kahdeksalta saavuimme kisapaikalle, ja jo silloin satoi. Ilma ei muuttanut paremmaksi meidän rataa kohden, päinvastoin maxien rataantutustumisessa satoi jo kaatamalla.. :S Rata oli kimurantti, ja meidän kohtaloksi koitui kepeille vienti; avokulmaan vippaus epäonnistui ja koira pujahti kakkosväliin.. Siinäpä oli sitten meidän SM-kisat. Kepeiltä tuli harmittavaa yliaikaa korjauksen myötä, joten oltiin viimoisia koirakoita jotka eivät päässeet finaaliradalle, kun kaikki vitosen tehneet pääsivät!! Kyllä ketutti, vaikka eipä noissa kisoissa periaatteessa olekaan mitään ideaa nousta finaaliin vitosradalla.

 

Juhannuksen vietimmekin sitten heti piakkoin (itse asiassa juna lähti Ouluun heti SM-kisojen jälkeisenä maanantai-aamuna) Lapissa, mökillämme Posiolla. Mukaan tulivat kavereiksi Krisse ja hänen sekarotuinen Leevi (yks Tacon parhaista kavereista! :D). Pojat tulivat erinomaisesti toimeen ja olivat suorastaan erottamattomat. Reissu sujuikin mitä mainioimmin, mökillä oli niiin ihanan rentouttavaa vain oleskella ja nukkua pitkään, tehdä kaikki asiat rauhassa, kiirehtimättä. Koirat nauttivat ennen kaikkea vapaudestaan ja uimisesta, veneilystä ja yhdessäolosta. Posio on vain niin kertakaikkisen ihana paikka kesäisin, luonto on niin lähellä ja se hiljaisuus, ei puhettakaan etelän metelistä ja liikenteestä. Lapin kesässä on myös virkistävää valo, jota saa nauttia noin juhannuksen aikaan suorastaan ympäri vuorokauden. Kynttilöitä ei tullut käytettyä ;D Vaikka vesi ei ollut vielä lämmennyt, ja välillä myös sateli, myö nautimma mökkeilyn ilosta ja keskikesän vihreydestä täysin siemauksin. Taisi olla Tacolle kesän parasta aikaa! J

 

 

Taco ja Leevi tykkäsivät hirveästi veneilystä, ja Tacoa kiinnosti varsinkin virvelöinti. Leevi taas oli hulluna saaliiseen: se olisi mieluusti antanut kyytiä niin pienille kuin isoillekin kaloille ;D

 

 

Taco ja Leevi aurinkoisena kesäpäivänä mummolassa nautiskelemassa. :)

 

 

Koirien kanssa lenkillä. Mukaan pääsi myös iskän laika Supe.

 

Mökkilomalta palattuamme vaihtuikin pian kuukausi, ja heti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna käänsimme Ullan kanssa auton nokan kohti Ylöjärveä ja yhtä agilityn odotetuinta tapahtumaa; agirotua. Kisaviikonloppumme koostui lauantaista ja sunnuntaista, perjantaina emme kisanneet. Risto oli ilmoitettu lauantain yhdelle radalle, Taco Finish Openiin ja sunnuntain FAO Open Class –radalle. Lisäksi kisasin kaikilla kolmella sunnuntain joukkuekisassa, Taco starttasi Kromlins Full Of Life –joukkueessa, ja Risto ja Ronja Kromlins KF-jengi –joukkueessa. Viikonloppu oli melko helteinen, ja koirat olivatkin aika puhki kotimatkalla. Lauantain radat menivät vähän penkin alle; Risto keräsi virheitä (lopputulosta en edes tiedä) ja Tacolle tuli Finish Open –karsintaradalta harmittava vitonen puomin alasmenolta! Virhe oli siis ihan oma moka, muuten rata oli tosi loistava ja onnistunut. Nyt vaan omat hermot pitäisi saada kuriin tämmöisen hätiköijän jotta malttaisi koiraa käskyttää kontakteilla..

Sunnuntain saldo oli jo parempi. Tacolle joukkueradalta kiva nolla ja FAO Open Class radalta vitonen (rima..), mutta muuten hyvä ja nopsakka rata. Risto häsläsi joukkueradalla, mutta kaikin puolin kuitenkin parempaa työtä kuin lauantaina. Koira oli kuitenkin jo selvästi väsynyt rankasta reissaamisesta ja kisarutiinin puutteesta.. Että siihen nähden ihan hienosti. J Ronjalla tein varman ronjavauhtisen nollan, mutta myöhemmin huomasimme että tulostaulu näytti vitosta?? Mistä lienee tullut, se jäänee arvoitukseksi kun Ullakin rekisteröi puhtaan radan ilman virheitä. Palkinnoillekin päädyimme sunnuntaina, Tacon molemmilta radoilta ! J Joukkuekisassa hienosti sijoitus 3. ja Open Class –radalla oltiin kahdeksansia (kymmenen palkittiin). Nyt oli siis kotiinkin viemisiä ja kaikin puolin ihan onnistunut agilityviikonloppu! Kiitos joukkuekavereille sekä Ullalle ja Minnille kyydeistä ja majoituksesta! J

 

    

 

 

 

Taco pujottelee agirodun joukkueradalla.

 

 

 

Joukkueposeeraus :D

 

Sitten olikin muutaman viikon "tauko" agilitystä, no muutama kerta käytiin kontakteja otattamassa Ristarilla karsintoja ajatellen. Tein myös itselle mielikuvaharjoittelua ja "hermotreeniä" noudattaen serkun Marian vinkkejä Ruotsista. Vähän taas jänskätti karsinnat, mutta päätin etten väsytä koiraa viikolla, vaan käyn tekemässä vain muutamat lyhyet kontaktitreenit ennen viikonloppua.

Ensimmäinen MM-karsinta-aamu koitti, ja lähdimme varhain aamulla Helsingin jäähallille. Kisa-alustana oli keinonurmimatto, josta meillä onneksi oli kokemusta viime talvelta, kun treenasimme koko talvikauden keinonurmella. Koiria oli ilmoittautunut pelkkiin maxeihin 112, ja me starttasimme yhdeksäntenä. Lauantaina oli kaksi rataa, ensin hyppyrata ja sitten perusrata. Ensimmäiseltä radalta tuli ihan hyvä nolla, vähän koira oli hitaampi kuin yleensä. Kuumuus taisi viedä vähän mehuja molemmista, sillä lauantaipäivä oli paahtavan kuuma eikä tilannetta parantanut edes se, että kisasimme jäähallissa.. Maxiluokan loppuessa tilanne osoitti, että olimme päässeet 30. parhaan joukkoon, joten menolippu oli toiselle päivälle hankittu jo lauantain ekalta radalta! Onneksi niin päin, sen osoitti päivän kakkosrata…

Toinen rata alkoi lupaavasti nollalla ja Tacolla oli jo ihan eri vaihde silmässä kuin ekalla radalla. Yllättäen kuitenkin koira oli menossa putkeen ja mitä olin viemässä puomille, kun tuli yhteentörmäys ja Taco juoksi suoraan päin jalkojani! En edes itse tajunnut tilannetta, kaikki kävi kuten agilityssä yleensä, silmänräpäyksessä ja seuraava kuva jonka muistan, on kun Taco nostaa vasenta etujalkaansa kohti kattoa. Tuomari vihelsi pilliinsä ja me onnuimme radalta pois. Säikähdin ihan kamalasti; tässäkö tämä nyt sitten oli, koira loukkaantui ja kuinka sille kävi, pahastikin vai ja mitä nyt tehdään. Onneksi ei ilmeisestikään sattunut pahasti sillä koira astui jo normaalisti kun pääsimme pihalle, ja hyvin pian palautui eikä merkkejä pahemmasta. Laitettiin heti jalkaan kylmää (kiitos Jari!) ja jäähdyttelin Tacon huolella ennen häkkiinlaittoa.

Illalla vielä tarkkailin Tacoa ja ihan normaaliin malliin se hyppi ja käytti käpäliään, huuhtelin jalkoja vielä kylmällä vedellä ja tunnustelin, koira vaan nuokkui ja roikutti päätään. Yleensä tassut on herkät paikat mutta nyt pitkän päivän jälkeen ei jaksanut edes väistellä, joten vielä paremmin antoi käsitellä kuin yleensä, eli eipä tainnut juuri olla kipeät ;) Tämä tarkoitti siis sitä että voitiin jatkaa sunnuntaille.

Sunnuntaina oli vuorossa vielä rankempi päivä mikäli selviäisimme ilman toista HYL-rataa, kolme starttia joista 2 agirataa ja yksi hypäri. Ensimmäinen rata meni nappiin, koira otti hyvin kontaktit ja pelasti yhden hätätilanteen hakemalla kepit upeasti mamman jäädessä jälkeen, mutta valitettavasti tokavikalta hypyltä tuli rima alas. Hylyttä kuitenkin selvisimme joten ainakin toinen rata olisi tiedossa. Päivän toiselle radalla sain itselle aikamoisen draivin päälle, ajattelin että hitto nyt on saatava nämä kintut juoksemaan, eihän tästä muuten tule mitään. Muutamaa kohtaa aprikoin rataantutustumisessa, että mitenköhän tämän tekisi, mutta sitten päätin että nyt on juostaVA, joten valssauksilla vaan. Lopputulos oli hyvä, yksi kohta oli hilkulla mutta sain sen pelastettua ja radalta nolla ! J Jee, ekaa kertaa päästiin Tacon kanssa maajoukkuekarsintojen finaaliradalle!!

Finaalirata oli viikonlopun kaikista radoista haastavin, ja ansakohtia oli asetettu ihan mukavasti. Pohdin että mitenköhän koirassa riittää vielä virtaa, mutta hyvin sitä tuntui piisaavaan, sen verran kuumana kävi edellisen koiran mennessä radalla.. ;) Rata meni hyvin ja varmasti, yhdessä kohtaa kaarros vähän venyi mutta sain sen korjattua. Kontaktit hyvin ja kepit haki taas hienosti, eikai sitä muuta voi toivoakaan kuin yhtä mukavaa nollarataa karsintojen päätteeksi. Mikä viikonloppu! 3 nollarataa ja yksi hieno femmarata. Ennen kaikkea olen tyytyväinen omiin hermoihini, ne eivät pettäneet! Sain pidettyä jännityksen ihan erilailla kasassa kuin aiemmissa karsinnoissa, ja olen siitä niin iloinen. Ohjaus ei kärsinyt ja maltoin kontakteilla, ja sen takia koirakin kulki ;) Tacohan kyllä aina toimii, kunhan minä vaan en kämmäile ja tämä viikonloppu sen osoitti mitä parhaiten :D Kiitos kaikille kannustajille ja erityisesti KETYlle sekä hienosti malttaneelle pikku-KEPOlle, sekä hermojen hallintavinkeistä Marialle! Se viikonloppu oli yksi kesän parhaista J

 

 

 

Sunnuntain toinen rata.