Joulun aika oli ja meni, hyvässä seurassa Mikon perheen luona. Koirat saivat siis paljon rapsutuksia ja herkkuja ;) Uudeksi vuodeksi lähdimme Posiolle, jossa vietimme aikaa minun sukulaisteni kanssa. Posiolla oli ihanan paljon lunta, reilusti yli puoli metriä! Pita nautti todella paljon, juoksi yhä uudelleen ja uudelleen lumipallojen perässä hangessa! Tacokin tykkää lumesta, aina siihen asti kunnes tulee vilu ja alkaa vapisuttamaan. Tacolla tosin on se höperyys talvisin, että sen täytyy aina hotkia lunta kitusiinsa kilokaupassa, joka taas ei kauheasti ainakaan vähennä kylmyyttä..

Koirat olivat aattoiltana isäni luona, koska veljeni vaimo on koirille allerginen. Taisi minua jännittää koiria enemmän ilotulitteet, sillä koirat (lähinnä jännitin Pitan reaktiota) olivat erittäin rauhallisia kotiin mennessämme. :) Pita kun muutama viikko sitten, pitkän sairaslomansa jälkeen ensimmäisissä tottelevaisuustreeneissämme, pelkäsi yllätyksekseni ja kauhukseni starttipistoolin pamauksia. Olin aivan varma, että "voi ei, nyt minulla on paukkuarka koira, hyvästi palveluskoiraura!!" Pitalla tosin oli pitkä treenitauko tuolloin takana, ja juoksuaika meneillään, jolloin narttukoirat ovat tunnetusti herkimmillään. Posiolla ollessamme pääsimme harjoittelemaan Pitan mahdollista paukkuarkuutta, mutta ilokseni sain huomata, että Pita pystyi toimimaan pamauksista huolimatta normaalisti. :) Aluksi korvat heilahtelivat pamauksista, mutta koira ei lopettanut toimintaansa. Pita malttoi todella hyvin leikkiä, seurata ja olla paikallamakuussa, vaikka laukauksia kuului useita. Lopuksi luulin, että paukut ovat jo ohitse, ja lähdin autolle päin. Kovaäänisimpiä paukkuja tuli kuitenkin vielä kolme, jolloin Pita reagoi hieman säpsähtämällä ja korvia heiluttelemalla, mutta jatkoi heti toimintaansa. Palautumiskyky siis säilyi hyvänä, vaikka koira selvästi kovempaan pamaukseen kerran reagoi. Olen kuitenkin todella tyytyväinen Pitskuun, ja jaksan uskoa, että koirasta on hakukokeisiinkin asti. :)

Hakutreeneissä olemme päässeet käymään nyt kahdesti. Olen niin innoissani!! Koira toimii kuin ei olisi taukoa ollutkaan. :) Eka treeni oli partiointia, toinen treeni tehtiin ääniavuilla. Koira lähti pistoille kuin ohjus, piikkisuoraan, ja kääntyi noin viidessäkymmenessä metrissä oikeaan suuntaan, kuten pitääkin. :) Pääsin tällöin kehumaan koiraa, joka tästä huolimatta jatkoi etsintää. Aikaisemmin kouluttajan mukaan meillä on siis ollut haastavaa koiran itsenäinen työskentely, kun tuppaa olemaan minussa kiinni. Itse olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että koira saanut hurjasti motivaatiota lisää, mikä oli näkyvissä jo ennen taukoa - yksissä harjoituksissa kesällä oli vaikea maasto, ja täysin tyyni ilma. Lähetin koiran useamman kerran, joista viimeisellä kerralla koira etsi ja etsi, mutta ei millään tuntunut löytävän. Keskilinjalta katsottuna kuitenkin näytti, että koira on jo hajulla. Kutsuin koiraa siitä huolimatta pois (mun paha vika) - ajattelin, että otetaan uutta apua että harjoitus helpottuisi vähän. Pita viis veisasi kutsuni, ja jatkoi etsintää yhä vain, kunnes ukko löytyi. Uskallan siis sanoa, että koirallani on jo kerättynä jonkinlaista motivaatiota lajiin - näkeehän se jo siitä innosta, millä koira nuuskuttelee ilmaa heti autosta päästyään, ja veto hakuradalle on melkoinen (etujalat ilmassa). On mulla vaan lupaava hakukoiran alku! Lisäksi hakuharjoitusten jälkeen koira on niiiin onnellinen, se vie leluaan jokaiselle ihmiselle, jonka on harjoituksissa löytänyt, ja häntä heiluu koko ajan - pelkkää iloa koko koira. Jo pelkästään sen takia jaksaa rämpiä joskus märässä, joskus kylmässä maastossa tunti tolkulla, ja kyhjöttää piilossa muille ryhmän koirakoille - sen takia, että saa nähdä oman koiran suunnattoman riemun harjoituksen jälkeen. :)

Agility on sujunut Pitan tauon aikana Ellan ja Riston kanssa hyvällä menestyksellä. Ellan kanssa minulla on todella suuri motivaatio harjoitella, sillä se on super nopea, kuin tykki. Sen lisäksi se oppii joka treeneissä uutta, joka on tämän lajin suola: nähdä nuoren koiran kehittyvän silmissä ja oppivan uutta. Se on niin mieletön fiilis, kun huomaa, että tätä se ei osannut viime kerralla, mutta nyt osaa. :) Kävimme itsenäisyyspäivänä epävirallisissa agikisoissa Ellan kanssa Kirkkonummella. Ella oli niiiin nopea!! Loppusuoralla ohjaajan kunto ja henki loppui, mutta päästiin virheittä lähes maaliin asti. Aika hyvä suoritus, kun ajattelee, että treeneissä ollaan menty max 10 estettä virheittä, ja epiksissä 19 estettä lähes virheittä!! Ja puhtaalla suorituksella Ella olisi voittanut luokan kirkkaasti. Sekin antaa osviittaa koiran nopeudesta, sillä kisaajia oli viitisenkymmentä ja olisimme puhtaalla radalla olleet 2-4 sekuntia voittajakoirakkoa nopeampia. Hieno Ella :)

Ripan kanssa olen kisannut talven aikana muutamia kisoja, huonolla menestyksellä. Ullan kanssa päätimme, että Ripan tavoitteellinen kisaura (SM-kisat) olisi oli, sillä minulla ei yksinkertaisesti riitä aika kolmen koiran treenaamiseen ja kisaamiseen. Lisäksi on melko kuormittavaa ja epäreiluakin kilpailla länderin kanssa maxikolmosissa.. Se on jo nähty, useamman vuoden verran jo ;) Ripa on hieno koira, mutta kisoissa sillä menee usein pasmat sekaisin, eikä puhtaita ratoja tule kovinkaan usein. Risto kuitenkin nauttii agilitystä, ja treeneissä se on yliveto, joten se saa jatkaa agilityä kehänauhojen ulkopuolella; harjoituksissa ja kenties silloin tällöin epävirallisissa kilpailuissa. :)

Kevät tuo tullessaan mukavia asioita; paljon treenejä, harjoituksia, kisojakin. Pitan polvi näyttäisi ja asiantuntijoidenkin mukaan olisi kunnossa, joten pian olisi tarkoitus alkaa kisaamaan agissakin sen kanssa. Hakukokeita katsellaan mahdollisesti sitten syksymmällä. ;) Ella tulee kisaikään maaliskuun alussa, ja toiveena olisi päästä kisailemaan pian sen jälkeen! :)